Jyväskylä kv! (ja vähän ehkä muutakin)

Toissa viikon tokotreeneissä (8.11.) meidän aiheenamme oli hyppy ja peruskäskyt. Meitä oli perustottisryhmässä niin paljon, että hyppyyn tutustuminen suoritettiin yksitellen, sillä välin muut tekivät peruskäskyharjoituksia. Hupsis oli ihan ihmeissään hypystä, sellaista se kun ei ole koskaan ennen nähnytkään, vaikka itse hyppy-käsky on jo melko hyvin hallinnassa. Itse asiassa herra taisi pelätä esteen johteita enemmän kuin itse esteitä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se hyppäsi muutaman kerran todella hienosti ja lopetettiinkin siihen. Peruskäskytehtävissä Hupsis loisti hienolla kontaktilla, ja istu- sekä maahan-käskyt liikkeestäkin sujuivat suht hyvin! 


Viime viikolla aihe olikin sitten aktivointitemput ja seuraaminen. Suurin osa tunnista taisi mennä juurikin aktivointiin, opetettiin koirille mm. jalkojen välistä pujottelua ja kiepahdusta ympäri, pujottelun Hups tajusikin melko nopeasti, sillä sitä olemme harjoitelleet hieman myös kotona.  Myös seuraaminen sujui hienosti, sillä teimme ainoastaan pikkupätkiä. Perusasentoa harjoittelin tehtävien välissä ja Hupsis on nyt vihdoin tajunnut homman kunnolla! Taitava! Jälleen Hupsiksen kontaktia kehuttiin pujottelussa ja sain olla toisesta ylpeä :) 


Mutta sitten pääasiaan, eli Jyväskylän näyttelyyn! Pirteänä kampesin sängystä ylös sunnuntai-aamuna kello neljä, Hupsis oli ihan ihmeissään, mutta innolla lähti kuitenkin ulos lenkille. Suurin osa tavaroista olikin jo pakattu valmiiksi ja pikaisen tarkistuksen jälkeen suuntasimme parkkipaikalle odottamaan kyytiämme, jolla sitten kestikin.... Armaasta Lagunasta oli lähtenyt takaluukun muovinen osa irti ja Laura ja Ansku joutuivat sitä sitten korjailemaan. Onneksi päästiin kuitenkin matkaan ja suunnattiin keskustaan hakemaan mukaan myös Emmi & Toivoton. Sitten matka kohti Jyväskylää saattoikin alkaa! Hupsis ja Toivo matkustivat poikamiesboxissa takakontissa ja juoksuinen Minttu sekä Meela minun ja Emmin kanssa takapenkillä. Pojat piippasivat ahkerasti alkumatkan, mutta hiljenivät onneksi aika pian.


Menomatka oli sangen levoton, mutta perille pääsimme hyvissä ajoin. Hupsiksen kanssa seikkailimme ensin villakoirakehille Emmin perässä, ja sieltä sitten shelttikehän laitamille hengailemaan, oma vuoromme kun oli vasta puolen päivän aikoihin. 


Kellon lähestyessä yhtätoista suuntasimme takaisin oman kehämme laidalle seurailemaan lapinporokoirien suorituksia ja bongailemaan tuttuja lappalaisia. Eija ja Vippi sieltä löytyivätkin ja loppuaika sujui varsin nopeasti omaa vuoroa jännittäessä. Olin jo ihan paniikissa kun junnu-urokset arvosteltiin, sillä varsinkin toinen oli hyvin Hupsiksen oloinen käytökseltään ja sai H:n, ja kaiken lisäksi tuomari oli ahkera mittailemaan koiria! 
Nuorten luokassa oli meidän lisäksemme neljä muuta urosta, meidän vuoromme oli toisena. Hupsis oli melkoisen liekeissä jo ensimmäisellä juoksukierroksella, ja yllätti positiivisesti pitämällä häntääkin ylhäällä koko ajan. Hetken aikaa odottelimme omaa vuoroamme ja sitten olikin jo aika mennä tuomarin eteen. Ensin tuomari meinasi mitata Hupsiksen, mutta jostain syystä tulikin toisiin aatoksiin ja kysyi ainoastaan onko herraa koskaan mitattu. Hupsis antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi melko hyvin, vähän se yritti nojailla minuun mutta ei väistänyt kuitenkaan, eli paljon paremmin meni kuin odotin. 
Seisotuksen jälkeen tuomari pyysi meitä juoksemaan ensin edes-takaisin ja sitten pari kierrosta ympyrällä. Hupsis nosti hännän taas hienosti, mutta turhan paljon keskittyi nuuskimaan kehän pohjaa, outoa materiaalia kun oli. Yllätys oli suuri, kun kehäsihteeri asteli meidän luoksemme kädessään SININEN nauha, minä kun olin odottanut korkeintaan H:ta :'D Arvostelukin oli aivan mahtava, ainoana miinuksena (yllätysyllätys) kuono, ja sivuaskeleissa kuulemma pitäisi olla enemmän ulottuvuutta. Kannatti kuitenkin lähteä, nyt sitten sitä ERIä vaan metsästämään ensi vuonna.


Arvostelu: 
Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Kevyt kuono. Hyväasentoiset korvat. Hyvät silmät ja purenta. Täyteläinen rintakehä. Oikea karvan laatu, ei parhaassa kunnossa. Riittävästi kulmautuneet raajat. Epävakaat ? (kehäsihteeri oli kirjoittanut kahdesti epävakaat :'D ). Sivuaskeleissa toivon enemmän ulottuvuutta. Miellyttävä luonne.


Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä, tosin matkalla poikkesimme Jari-Pekassa syömässä pizzaa! Perillä Joensuussa olimme joskus ennen kahdeksaa ja montaa tuntia ei kyllä sen jälkeen enää jaksanut valvoa, vaan suuntasin pian unten maille ja Hupsiskin sammui nurkkaansa sangen nopeasti. :'D Paras reissu kyllä oli, ei voi muuta sanoa!

Pitkästä aikaa!

Onpas taas päivittäminen jäänyt, vaikka ei meidän elämässä nyt niiiiin paljon olekaan tapahtunut näiden parin viikon aikana. Lähinnä ollaan lenkkeilty shelttiduon kera ja tottakai käyty toko-treeneissä. 
13.9. treenattiin luoksetuloa, jossa Hupsis pääsikin hauskuuttamaan muita ryhmässämme olleita hitaudellaan, hienosti herra tuli kyllä suoraan luokse, mutta vauhtia ei tosiaan ollut nimeksikään. Kokeiltiin sitten uutta tekniikkaa ja menin itse nurkan taakse piiloon, jolloin koira juoksikin salamana luokse. 
Tällä viikolla ohjelmassa olikin peruskäskyjä, hienosti Hupsis teki annetut tehtävät vaikkakin maahanmeno märälle asvaltille ei karvakasaa oikein houkutellut. Lisäksi piti tietysti vahtia Meelaa, joka oli penturyhmässä pihan toisella puolella :D Tyytyväinen kuitenkin olen edistymiseen, erityisesti Hupsis on kunnostautunut rohkeudessa ja se uskaltaakin jo mennä suht reippaasti uusien ihmisten luokse! Kotitreeneissä se on yllättänyt muutaman kerran ja tullut hienosti sivulle ja melkein suoraan perusasentoon. Ehkä meidät voi bongata ensi kesänä jopa mölleistä jos edistytään tätä tahtia.


Ai niin, ja kävimmehän me mätsäreissäkin pyörähtämässä 11.9., tuloksena yllätysyllätys SIN. ei sij. Hupsista ei kiinnostanut homma lainkaan, tosin positiivista oli se, että häntä pysyi ensimmäisen kierroksen ajan ylhäällä! 

Tokoilua ja muuta kivaa!

Eilen iltapäivällä lähdimme extemporena Lauran ja shelttien kanssa lenkkeilemään Lykynlammelle, jossa kiersimmekin 8,5 kilometrin lenkin. Hupsis oli aivan onnessaan Mintun ja Meelan seurasta ja omistajallakin oli kivaa, joten onnistunut reissu oli tuloksena.

Tänään olikin sitten vuorossa meidän ensimmäiset "tokotreenit" Noutajakoirayhdistyksen järjestämänä. Olimme perillä hyvissä ajoin, koska lähdimme jo aiemmin Rantakylään ja kävimme moikkaamassa äitiä ja muita, ja suuntasimme sieltä Salpakadulle. Hupsis ei ollut edes ainoa lapinkoira, vaan paikalla oli myös Pyry omistajineen ja vieläpä samassa ryhmässä meidän kanssamme! Tänään ohjelmassa oli kontaktiharjoituksia ja mukanakulkemista, Hupsis teki harjoitukset ihmeen hienosti ottaen huomioon ihmisten määrän. Hieman sitä selvästikin ahdisti, mutta reipas oli kuitenkin! Saimme myös ohjaajalta hyviä vinkkejä kotona harjoitteluun, eli eikun treenaamaan vaan!

Treeneistä kävelimmekin sitten kotiin, tulipahan samalla tehtyä päivän lenkki! Olin jo valmistautunut siihen, että koko kämppä on hävityksen vallassa, sillä meillä on tämän viikon hoidossa bordercollieuros Rocky, joka on osoittanut olevansa äärimmäisen rasittava (ja hyperaktiivinen). Eilen Lykynlampi-retken aikana Rocky oli mm. syönyt roskapussin ja levittänyt sen sisällön ympäri keittiötä. Tänään sain kuitenkin olla herrasta ylpeä, sillä mitään ei ollut tapahtunut! Hupsiskin on iloinen saadessaan leikkikaverin, vaikkakin Rockyn yli-innokkuus sitä välillä ahdistaakin.

Ensi viikkoa odotellessa, toivottavasti Hupsis on yhtä taitava silloinkin! Ja loppuun vielä Lykynlampi-kuvia, Lauralle kiitos ja kumarrus kaikista!